Kaupankäynti temppelissä

Jokaista juutalaista vaadittiin vuosittain maksamaan puoli sekeliä »sovitusmaksuksi hengestään » (2 Moos. 30: 1216), ja näin koottu raha käytettiin temppelin ylläpitoon. Sitä paitsi tuotiin suuria summia vapaaehtoisina uhreina talletettavaksi temppelin rahastoon. Vaadittiin myös, että kaikki ulkomaan raha pitäisi vaihtaa rahaksi, jota nimitettiin temppelin sekeliksi. Tätä rahaa käytettiin temppelipalvelukseen. Rahan vaihtaminen antoi tilaisuuden petokseen ja kiskomiseen, ja siitä oli tullut häpeällinen liiketoimi, joka oli pappien tulolähteenä.AO4 125.4

Myyjät vaativat myytävistä eläi- mistä kohtuuttomia hintoja, ja he jakoivat voittonsa pappien ja hallitusmiesten kanssa, jotka näin rikastuivat kansan kustannuksella. Jumalanpalvelukseen saapuvia oli opetettu uskomaan, että elleivät he uhraa uhreja, Jumalan siunaus ei lepää heidän lastensa tai maittensa yllä. Näin voitiin eläimistä saada korkea hinta, sillä tultuaan näin pitkälle ihmiset eivät halunneet palata kotiinsa suorittamatta sitä hartaudenharjoitusta, jota varten he olivat tulleet.AO4 125.5

Pääsiäisen aikaan uhrattiin suuri määrä uhrieläimiä, ja niitä myytiin temppelissä hyvin paljon. Tästä aiheutuva sekasorto muistutti pikemmin meluisia karjamarkkinoita kuin Jumalan pyhää temppeliä. Siellä kuultiin äänekästä kaupankäyntiä, karjan ammuntaa, lampaitten määkimistä ja kyyhkysten kuherrusta sekaantuneena rahan kilinään ja vihaiseen väittelyyn. Hämminki oli niin suuri, että jumalanpalveluksen osanottajat häiriintyivät, ja Korkeimmalle lausutut sanat hukkuivat hälinään, joka täytti koko temppelin. Juutalaiset olivat erittäin ylpeitä hurskaudestaan. He iloitsivat temppelistään ja pitivät sitä häpäiseviä sanoja jumalanpilkkana. He olivat hyvin tarkkoja siihen liittyvien menojen noudattamisessa, mutta rahanhimo oli voittanut heidän tunnontarkkuutensa. He tuskin huomasivat, kuinka kauas he olivat joutuneet Jumalan itsensä säätämän jumalanpalveluksen alkuperäisestä tarkoituksesta.AO4 126.1

Kun Herra laskeutui Siinain vuorelle, hänen läsnäolonsa pyhitti tuon paikan. Mooseksen käskettiin panna rajat vuoren ympärille ja pyhittää se, ja Herran sana kuului varoittavana: »Varokaa nousemasta vuorelle tai koskettamasta sen juureen. Jokainen, joka vuoreen koskee, rangaistakoon kuolemalla. Älköön kenenkään käsi häneen koskeko, vaan hänet kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi. Olipa eläin tai ihminen, ei se saa jäädä eloon » (2 Moos. 19: 12, 13). Näin annettiin opetus, että missä vain Jumalan läsnäolo ilmestyy, se paikka on pyhä. Jumalan temppelin alueita olisi tullut pitää pyhinä. Mutta voitonhimo sai ihmiset unohtamaan kaiken tämän.AO4 126.2

Papit ja hallitusmiehet oli kut suttu Jumalan edustajiksi kansalle, ja heidän olisi tullut korjata temppelialueen väärinkäyttö. Hei- dän olisi tullut antaa kansalle esimerkki puhtaudesta ja säälistä. Sen sijaan, että he ajattelivat vain omaa hyötyään, heidän olisi tullut ottaa huomioon jumalanpalveluksessa kävijöiden asema ja tarpeet ja olla valmiit auttamaan niitä, jotka eivät voineet ostaa vaadittuja uhreja. Mutta näin he eivät tehneet. Ahneus oli paaduttanut heidän sydämensä.AO4 126.3

Tähän juhlaan saapui kärsiviä, puutteessa ja ahdistuksessa olevia. Siellä oli sokeita, rampoja ja kuuroja. Joitakuita kannettiin paareilla. Tuli monia, jotka olivat liian köyhiä ostaakseen pienintäkään uhria Herralle, vieläpä liian köyhiä ostaakseen ravintoa oman nälkänsä tyydyttämiseksi. Näitä pappien puheet suuresti masensivat. Papit kerskasivat hurskaudestaan, he väittivät olevansa kansan vartijoita, mutta heiltä puuttui myötätuntoa ja sääliä. Köyhät, sairaat ja kuolevat anoivat turhaan heiltä apua. Näiden kärsimykset eivät herättäneet pappien sydämessä mitään sääliä.AO4 127.1