Kirkastusvuoren juurella

Vuoren juurelle oli kokoontunut suuri joukko, jonka toiset opetuslapset olivat johtaneet sinne, koska he tiesivät minne Jeesus oli lähtenyt. Kun Jeesus tuli lähemmäksi, hän pyysi noita kolmea seuralaistaan vaikenemaan siitä, mitä he olivat nähneet, sanoen: »Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista. »Opetuslasten tuli mielessään miettiä näkemäänsä ilmestystä eikä kertoa siitä muille. Sen kertominen kansalle herättäisi vain naurua tai turhaa ihmettelyä. Eivätkä muut yhdeksän apostoliakaan ymmärtäisi sitä, ennen kuin Jeesus olisi noussut kuolleista. Miten hitaita ymmärrykseltään nämä kolme etuoikeutettua opetuslastakin olivat, nähdään siitä, että huolimatta kaikesta, mitä Kristus oli kertonut häntä tulevan kohtaamaan, he kyselivät toisiltaan, mitä kuolleista nouseminen merkitsi. He eivät kuitenkaan pyytäneet selitystä Jeesukselta. Se, mitä hän oli kertonut tulevaisuudesta, oli täyttänyt heidät syvällä surulla, eivätkä he halunneet mitään lisäselvitystä siitä, minkä he mielellään uskoivat jäävän tapahtumatta.AO4 368.2

Kun laaksossa oleva kansa sai Jeesuksen näkyviinsä, se juoksi häntä vastaan tervehtien häntä kunnioituksen ja ilon ilmauksin. Kuitenkin hänen tarkka silmänsä huomasi heidän olevan suuresti hämmentyneitä. Opetuslapsetkin näyttivät huolestuneilta, sillä oli juuri tapahtunut jotakin, joka oli tuottanut heille katkeran pettymyksen ja nöyryytyksen.AO4 368.3

Heidän ollessaan odottamassa vuoren juurella eräs isä oli tuonut heidän luokseen poikansa, jotta tämä vapautuisi häntä kiusaavasta mykästä hengestä. Kun Jeesus oli lähettänyt kaksitoista opetuslastaan saarnaamaan Galileaan, hän oli antanut heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä. Kun he olivat lähteneet lujina uskossa, pahat henget olivat totelleet heidän sanaansa. Nytkin he Jeesuksen nimessä käskivät kiusaavaa henkeä jättämään uhrinsa, mutta paha henki vain pilkkasi heitä ja kävi uudelleen uhrinsa kimppuun. Opetuslapset, jotka eivät voineet selittää tappionsa syytä, tunsivat tuottavansa häpeää itselleen ja Mestarilleen. Joukossa oli myös kirjanoppineita, jotka parhaansa mukaan käyttivät tilaisuutta hyväkseen nöyryyttääkseen heitä. He tunkeutuivat opetuslasten ympärille ja ahdistivat heitä kysymyksillään koettaen todistaa, että he ja heidän Mestarinsa olivat pettureita. Rabbiinit selittivät voitonriemuisina, että tässä oli nyt paha henki, jota eivät opetuslapset eikä Kristus itsekään voisi voittaa. Kansa oli taipuvainen asettumaan kirjanoppineiden puolelle, ja ylenkatseellinen ja ivallinen mieli valtasi koko joukon.AO4 368.4