Johannes Kastajan kohtalon ongelma

Monen mielestä Johannes Kastajan kohtalo on salaperäisen hämärän peitossa. He kysyvät, miksi hänen piti jäädä kitumaan ja kuolemaan vankilaan. Meidän katseemme ei pysty tunkeutumaan tämän synkän kohtalon salaisuuksiin, mutta se ei voi järkyttää meidän luottamustamme Jumalaan, kun muistamme, että Johannes oli vain osallinen Kristuksen kärsimyksistä. Kaikki, jotka seuraavat Kristusta, saavat kantaa kärsimysten kruunua. Itsekkäät ihmiset tulevat varmasti ymmärtämään heitä väärin, ja heistä tulee saatanan kiivaiden hyökkäysten maalitaulu. Hän on perustanut valtakuntansa tuhotakseen tämän uhrautuvaisuuden periaatteen, ja hän tulee taistelemaan sitä vastaan, missä sitä sitten ilmeneekin.AO4 188.3

Johanneksen lapsuudelle, nuoruudelle ja miehuudelle oli ominaista lujuus ja siveellinen voima. Kun hänen äänensä kaikui erämaassa julistaen: »Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi » (Matt. 3: 3), sielunvihollinen pelkäsi valtakuntansa turvallisuuden puolesta. Synnin kauheus paljastettiin sellaisella tavalla, että ihmiset vapisivat. Saata- nan valta murtui monessa, joka oli ollut hänen hallittavanaan. Hän oli väsymättä ponnistellut estääkseen Johannes Kastajaa jättämästä elämäänsä ehdoitta Jumalalle, mutta hän oli epäonnistunut. Eikä hänen ollut onnistunut voittaa myöskään Jeesusta. Kiusausten erämaassa paholainen oli voitettu, ja hänen raivonsa oli kauhea. Nyt hän päätti tuottaa Kristukselle surua lyömällä Johanneksen. Sen, jota hän ei ollut voinut houkutella syntiin, hän panisi kärsimään.AO4 188.4

Jeesus ei tullut vapauttamaan palvelijaansa. Hän tiesi Johanneksen kestävän kokeen. Vapahtaja olisi ilomielin tullut Johanneksen luo kirkastamaan vankilan synkkyyttä omalla läsnäolollaan. Mutta hänen ei tullut antaa itseään vihollistensa käsiin ja vaarantaa omaa tehtäväänsä. Hän olisi mielellään vapauttanut uskollisen palvelijansa. Mutta tuhansien tähden, joiden myöhemmin täytyi kulkea vankilasta kuolemaan, Johanneksen oli tyhjennettävä marttyyrikuoleman malja. Kun Jeesuksen seuraajat joutuisivat kärsimään yksinäisissä vankityrmissä tai tulisivat miekalla surmattaviksi, kidutettaviksi tai roviolla poltettaviksi, näennäisesti Jumalan ja ihmisten hylkääminä, mikä tuki heidän sydämelleen olisikaan ajatus, että Johannes Kastaja, jonka uskollisuudesta Kristus itse oli antanut todistuksen, oli käynyt läpi samanlaisen kokemuksen!AO4 189.1

Saatanan oli sallittu katkaista Jumalan sanansaattajan maallinen elämä, mutta sitä elämää, joka on »kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa», ei tuhooja voinut saavuttaa (Kol. 3: 3). Hän riemuitsi voidessaan tuottaa surua Kristukselle, mutta hänen ei ollut onnistunut voittaa Johannesta. Kuolema vain siirsi hänet ainiaaksi pois kiusausten ulottuvilta. Tässä taistelussa sielunvihollinen ilmaisi oman luonteensa. Koko maailmankaikkeuden edessä hän ilmaisi vihamielisyytensä Jumalaa ja ihmistä kohtaan.AO4 189.2

Vaikka Johanneksen ei sallittukaan minkään ihmeen avulla vapautua, ei häntä kuitenkaan hylätty. Hänellä oli aina seuranaan taivaan enkeleitä, jotka selittivät hänelle Kristusta koskevia ennustuksia ja kirjoitusten kalliita lupauksia. Nämä olivat hänen turvansa, niin kuin ne tulivat olemaan Jumalan kansan turva myöhempinä aikoina. Johannes Kastajalle, kuten kaikille hänen jälkeensä tuleville, annettiin vakuutus: »Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti » (Matt. 28: 20).AO4 189.3

Jumala ei koskaan johda lapsiaan toisin, kuin he haluaisivat tulla johdetuiksi, jos he voisivat nähdä lopun alusta ja sen tarkoituksen ihanuuden, jota he täyttävät hänen työtovereinaan. Ei Eenok, joka otettiin ylös taivaaseen, eikä Elia, joka nousi sinne tulisissa vaunuissa, ollut suurempi tai kunnioitetumpi kuin Johannes Kastaja, joka kuoli yksin vankilassa. »Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä » (Fil. 1: 29). Ja kaikista niistä lahjoista, joita taivas ihmiselle voi antaa, osallisuus Kristuksen kärsimyksiin sisältää tärkeimmän vastuun ja korkeimman kunnian.AO4 189.4