Oikea rukous

Nyt Jeesus muutti äkkiä puheenaihetta. Ennen kuin tämä sielu saattoi vastaanottaa sen lahjan, jonka hän halusi antaa, hänen täytyisi tuntea syntinsä ja Vapahtajansa. Jeesus sanoi hänelle: »Mene, kutsu miehesi ja tule tänne. »Hän vastasi: »Ei minulla ole miestä. »Näin hän toivoi välttyvänsä kaikista kyselyistä tuohon suuntaan. Mutta Vapahtaja jatkoi: »Oikein sinä sanoit: ‘Ei minulla ole miestä’, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.»AO4 152.1

Kuulija vapisi. Salaperäinen käsi käänteli hänen elämäntarinansa lehtiä tuoden julki sen, minkä hän oli toivonut ainaisesti pysyvän salassa. Kuka tämä oli, joka saattoi lukea hänen elämänsä salaisuudet? Hänen mieleensä tuli ajatuksia iankaikkisuudesta, tulevasta tuomiosta, jolloin kaikki, mikä nyt on kätkettyä, tulee paljastetuksi. Sen valossa hänen omatuntonsa heräsi.AO4 152.2

Hän ei voinut kieltää mitään, mutta hän koetti välttää puhumista niin vastenmielisestä aiheesta. Syvän kunnioituksen vallassa hän sanoi: »Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. »Sitten hän toivoen voivansa vaientaa omantuntonsa syytökset käänsi keskustelun uskonnollisiin kiistakysymyksiin. Jos tämä oli profeetta, hän varmaan voisi antaa hänelle selvityksen näihin asioihin, joista niin kauan oli väitelty.AO4 152.3

Kärsivällisesti Jeesus antoi hänen johtaa keskustelun minne halusi. Sillä välin hän odotti tilaisuutta saada taas perinpohjin selvittää hänelle totuutta. Nainen kertoi: »Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla. »Aivan heidän edessään oli Garissimin vuori. Sen temppeli oli hävitetty, ja vain alttari oli jäljellä. Jumalanpalveluspaikka oli ollut kiistan aiheena juutalaisten ja samarialaisten välillä. Jotkut viimeksi mainittujen esiisistä olivat joskus kuuluneet Israeliin, mutta heidän syntiensä tähden Herra oli antanut epäjumalia palvelevan kansan voittaa heidät. Monien sukupolvien ajan he olivat sekaantuneina epäjumalanpalvelijoihin, joiden uskonto vähitellen saastutti heidän uskontonsa. Tosin he esittivät, että heidän epäjumalankuviensa tarkoituksena oli vain muistuttaa heitä elävästä Jumalasta, kaikkeuden Hallitsijasta, mutta siitä huolimatta he johtuivat kunnioittamaan veistettyjä kuviaan.AO4 152.4

Kun Jerusalemin temppeli rakennettiin uudelleen Esran päivinä, samarialaiset halusivat yhdessä juutalaisten kanssa olla sitä pystyttämässä. Tämä etuoikeus kiellettiin heiltä, ja katkera viha syttyi näiden kahden kansan välille. Samarialaiset rakensivat kilpailevan temppelin Garissimin vuorelle. Siellä he palvelivat Jumalaa Mooseksen jumalanpalvelusmenojen mukaan, vaikka he eivät kokonaan luopuneetkaan epäjumalanpalveluksesta. Mutta onnettomuudet kohtasivat heitä, viholliset tuhosivat heidän temppelinsä, ja he näyttivät olevan kirouksen alaisia. Kuitenkin he pitivät kiinni perinteistään ja jumalanpalvelusmuodoistaan. He eivät tunnustaneet Jerusalemin temppeliä Jumalan huoneeksi eivätkä myöntäneet, että juutalaisten uskonto oli parempi kuin heidän omansa.AO4 152.5

Jeesus vastasi naiselle sanoen: »Usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella, ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. »Jeesus oli osoittanut, että hän oli vapaa juutalaisten ennakkoluuloista samarialaisia kohtaan. Nyt hän koetti murtaa tämän samarialaisen ennakkoluulot juutalaisia kohtaan. Viitaten siihen, että samarialaisten uskonto oli epäjumalanpalveluksen turmelema, hän julisti, että suuri pelastustotuus oli uskottu juutalaisille ja että Messias ilmestyisi heidän keskuudestaan. Heidän pyhissä kirjoituksissaan oli selvästi esitetty Jumalan luonne ja hänen hallituksensa periaatteet. Jeesus laski kuuluvansa samaan luokkaan kuin juutalaiset, joille Jumala oli antanut itsestään tiedon.AO4 153.1

Hän halusi kohottaa kuulijansa ajatukset muotojen, juhlamenojen ja riitakysymysten yläpuolelle. Hän sanoi: »Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä sen kaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.»AO4 153.2

Tässä esitetään sama totuus, jonka Jeesus oli ilmaissut Nikodeemukselle sanoessaan: »Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa » (Joh. 3: 3). Ihmiset eivät pääse yhteyteen taivaan kanssa etsimällä pyhiä vuoria tai pyhää temppeliä. Uskontoa ei saa rajoittaa ulkonaisiin muotoihin ja juhlamenoihin. Jumalalta tuleva uskonto on ainoa uskonto, joka johtaa Jumalan luo. Voidaksemme palvella häntä oikein meidän täytyy syntyä Pyhästä Hengestä. Tämä puhdistaa sydämen ja uudistaa mielen sekä antaa meille kyvyn tuntea ja rakastaa Jumalaa. Se tekee meidät halukkaiksi noudattamaan kaikkia hänen vaatimuksiaan. Tämä on todellista Jumalan palvelemista. Se on Pyhän Hengen vaikutuksen hedelmä. Jokainen vilpitön rukous on Pyhän Hengen sepittämä, ja sellainen rukous on Jumalalle otollinen. Siellä, missä sielu kääntyy Jumalan puoleen, ilmenee Hengen vaikutus, ja Jumala ilmaisee itsensä sille sielulle. Sellaisia palvelijoita hän etsii. Hän odottaa heitä ottaakseen heidät vastaan ja tehdäkseen heidät pojikseen ja tyttärikseen.AO4 153.3