Ramman parantaminen sapattina

Mutta Vapahtaja näki erään äärettömän säälittävän tapauksen. Se oli mies, joka oli ollut avuton raajarikko kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Hänen sairautensa johtui suuressa määrin hänen omista synneistään, ja sitä pidettiin Jumalan rangaistuksena. Yksin ja ystävittä, tuntien olevansa Jumalan armon ulkopuolella, tämä sairas oli viettänyt monta pitkää, ikävää vuotta. Siihen aikaan, jolloin veden odotettiin tule- van kuohutetuksi, oli muutamien, jotka säälivät hänen avuttomuuttaan, tapana kantaa hänet pylväskäytävään. Mutta otollisella hetkellä ei kukaan ollut auttamassa häntä. Hän oli nähnyt veden väreilyn, mutta ei ollut koskaan päässyt pitemmälle kuin lammikon reunalle. Toiset, jotka olivat häntä voimakkaampia, syöksyivät sinne ennen häntä. Hänen ei onnistunut kilpailla itsekkään, ryntäävän joukon kanssa. Hänen hellittämättömät ponnistuksensa tämän yhden päämäärän saavuttamiseksi ja hänen levottomuutensa ja alituinen pettymyksensä kuluttivat nopeasti hänen jäljellä olevia voimiaan.AO4 165.4

Siinä sairas makasi matollaan ja kohotti silloin tällöin päätään katsoakseen lammikkoon, kun hellät, säälivät kasvot kumartuivat hänen puoleensa ja hänen korviinsa kuuluivat sanat: »Tahdotko tulla terveeksi? » Toivo syttyi hänen sydämessään. Hänestä tuntui, että hän nyt jollakin tavalla saisi apua. Mutta tämä valoisa mieliala haihtui pian. Hän muisti, miten usein hän oli koettanut ehtiä lammikkoon, ja nyt hänellä oli vain vähän toiveita elää niin kauan, että vesi jälleen liikutettaisiin. Hän kääntyi väsyneenä poispäin sanoen: »Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua.»AO4 166.1

Jeesus ei pyydä tätä sairasta uskomaan häneen. Hän sanoo yksinkertaisesti: »Nouse, ota vuoteesi ja käy. »Mutta mies tarttuu uskossa tähän sanaan. Jokaisen hermon ja lihaksen läpi virtaa uusi elämä, ja hänen rampoihin jäseniinsä tulee tervettä elinvoimaa. Mitään kysymättä hän asettaa tahtonsa tottelemaan Kristuksen käskyä, ja kaikki hänen lihaksensa toimivat hänen tahtonsa mukaan. Hän hypähtää jaloilleen ja huomaa olevansa liikuntakykyi nen.AO4 166.2

Jeesus ei ollut antanut hänelle mitään lupausta jumalallisesta avusta. Mies olisi voinut ruveta epäilemään ja siten menettänyt ainoan parantumismahdollisuutensa. Mutta hän uskoi Kristuksen sanat, ja toimiessaan niiden mukaan hän sai voimaa.AO4 166.3

Samoin mekin uskon kautta voimme parantua hengellisesti. Synti on erottanut meidät Jumalan elämästä. Sielumme on kuin halvaantunut. Itsessämme kykenemme yhtä vähän elämään pyhää elämää kuin halvautunut kykeni kävelemään. On monia, jotka käsittävät avuttomuutensa ja kaipaavat sitä hengellistä elämää, joka saattaisi heidät sopusointuun Jumalan kanssa, mutta he ponnistelevat turhaan saavuttaakseen sen. Epätoivoissaan he huutavat: »Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? » (Room. 7: 24). Näiden masentuneiden, kilvoitelevien sielujen on kohotettava katseensa. Vapahtaja kumartuu niiden yli, jotka hän verellään on ostanut, ja lausuu sanomattoman hellästi ja säälivästi: »Tahdotko tulla terveeksi? » Hän pyytää sinua nousemaan terveenä ja levollisena. Älä odota, kunnes tunnet tulevasi terveeksi. Usko hänen sanansa, niin se tapahtuu. Aseta tahtosi Kristuksen puolelle. Tahdo palvella häntä, niin toimiessasi hänen sanansa mukaan saat voimaa. Olkoonpa kysymyksessä mikä paha tapa tahansa, mikä hallitseva intohimo hyvänsä, joka kauan hellittynä on ottanut valtaansa sekä sielun että ruumiin, Kristus kykenee vapauttamaan siitä ja haluaa tehdä sen. Hän tahtoo antaa elämän sieluille, jotka ovat kuolleet rikoksiinsa (Ef. 2: 1). Hän tahtoo vapauttaa vangin, joka on sidottu oman heikkoutensa ja synnin kahleilla.AO4 168.1

Parannettu rampa kumartui ottamaan vuoteensa, johon kuului vain matto ja huopa, ja oikaistessaan jälleen itsensä mielihyvää tuntien hän kääntyi katsomaan parantajaansa, mutta Jeesus oli kadonnut väkijoukkoon. Mies pelkäsi, ettei hän tuntisi häntä, jos hän jälleen näkisi hänet. Rientäessään eteenpäin varmoin, joustavin askelin, ylistäen Jumalaa ja iloiten vasta saamastaan voimasta hän kohtasi useita fariseuksia ja kertoi heille heti parantumisestaan. Häntä hämmästytti se, miten kylmäkiskoisina he kuuntelivat hänen kertomustaan.AO4 168.2

Kulmat rypyssä he keskeyttivät hänet ja kysyivät, miksi hän kantoi vuodettaan sapattina. He muistuttivat hänelle ankarasti, ettei ollut luvallista kantaa taakkoja Herran päivänä. Iloissaan mies oli unohtanut, että oli sapatti, mutta kuitenkaan hän ei tuntenut itseään syylliseksi toteltuaan hänen käskyään, jolla oli sellainen jumalallinen voima. Hän vastasi rohkeasti: »Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ‘Ota vuoteesi ja käy.’ » He kysyivät, kuka se oli, joka näin oli tehnyt, mutta hän ei osannut sitä sanoa. Hallitusmiehet tiesivät, että vain yksi oli osoittanut voivansa suorittaa tällaisia ihmeitä, mutta he halusivat varman todistuksen siitä että se oli Jeesus, voidakseen tuomita hänet sapatinrikkojana. Heidän mielestään hän ei ainoastaan ollut rikkonut lakia parantaessaan sairaan sapattina, vaan hän oli loukannut pyhyyttä käskiessään miehen kantaa pois vuoteensa.AO4 168.3

Juutalaiset olivat niin vääristelleet lain, että he olivat tehneet siitä orjuuden ikeen. Heidän merkityksettömät vaatimuksensa olivat tulleet sananparreksi muiden kansojen keskuudessa. Varsinkin sapatti oli ahdettu täyteen kaikenlaisia järjettömiä rajoituksia. Se ei ollut heille iloinen ja kunnioitettava Herran pyhäpäivä. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat tehneet sen noudattamisen sietämättömäksi taakaksi. Juutalaisten ei ollut lupa sytyttää tulta tai edes kynttilää sapattina. Seuraus oli, että kansa oli riippuvainen pakanoista monissa tehtävissä, joita heidän säädöksensä kielsivät heitä itseään tekemästä. He eivät ajatelleet, että jos nämä teot olivat syntiä, niin ne, jotka panivat toiset tekemään ne, olivat yhtä syyllisiä, kuin jos he olisivat tehneet ne itse. He luulivat pelastuksen kuuluvan vain juutalaisille, ja ajattelivat, ettei kaikkien muiden tila, joka jo oli toivoton, voinut enää tulla sen pahemmaksi. Mutta Jumala ei ole antanut yhtään sellaista käskyä, jota eivät kaikki voisi noudattaa. Hänen lakeihinsa ei sisälly mitään järjettömiä tai itsekkäitä rajoituksia.AO4 169.1

Temppelissä Jeesus tapasi miehen, joka oli parantunut. Hän oli tullut tuomaan syntiuhria ja myös kiitosuhria saamastaan suuresta armosta. Huomatessaan hänet läsnäolevien joukossa Jeesus ilmaisi itsensä hänelle ja lausui varoittavat sanat: »Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi.»AO4 169.2

Parannettu mies oli ylen iloinen kohdatessaan vapauttajansa. Tietämättömänä fariseusten vihamielisyydestä Jeesusta kohtaan hän kertoi näille, jotka olivat häneltä kysyneet, että tässä oli se mies, joka oli hänet parantanut. »Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.»AO4 169.3