Luku 1—»Jumala meidän kanssamme»

»Tälle on annettava nimi Immanuel, - Jumala meidän kanssamme » »Jumalan kirkkauden tuntemisen valo » nähdään »Jeesuksen Kristuksen kasvoissa. »Ikuisista ajoista Herra Jeesus Kristus oli yhtä Isän kanssa, hän oli »Jumalan kuva», hänen suuruutensa ja ylevyytensä kuva, »hänen kirkkautensa säteily». Tämän kirkkauden ilmaisemista varten hän tuli maailmaan. Hän tuli tämän synnin pimentämän maan päälle ilmaisemaan Jumalan rakkauden valoa, olemaan »Jumala meidän kanssamme » Siksi hänestä oli ennustettu: »Tälle on annettava nimi Immanuel.»AO4 11.1

Tulemalla asumaan meidän kanssamme Jeesuksen oli ilmaistava Jumala sekä ihmisille että enkeleille. Hän oli Jumalan Sana, - Jumalan ilmituotu ajatus. Rukoillessaan opetuslastensa puolesta hän sanoo: »Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi», - »laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa», - »että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä». Mutta hän ei ilmaissut tätä vain maailmassa eläviä lapsiaan varten. Meidän pieni maailmamme on koko maailmankaikkeuden oppikirja. Jumalan ihmeellinen armon suunnitelma, lunastavan rakkauden salaisuus, on aihe, johon »enkelitkin halajavat katsahtaa » ja jota he tulevat tutkimaan kautta loputtomien aikakausien. Sekä lunastetut että lankeamattomat olennot tulevat tekemään Kristuksen rististä tutkimustensa ja laulujensa aiheen. Tullaan näkemään, että Jeesuksen kasvoilta loistava kirkkaus on itsensä uhraavan rakkauden kirkkautta. Golgatalta tulevassa valossa nähdään, että itsensä kieltävän rakkauden laki on elämän laki sekä maassa että taivaassa, että rakkaus, joka »ei etsi omaansa», on lähtöisin Jumalan sydämestä ja että nöyrässä ja sävyisässä Vapahtajassa ilmenee hänen luonteensa, joka asuu valossa, jonne ei kukaan taida tulla.AO4 11.2